Informaatioarkkitehtuuri

Informaatioarkkitehtuuri tarkoittaa lyhyesti sitä, että verkkosivusto on rakennettu loogisesti niin että käyttäjä löytää tarvitsemansa tiedon nopeasti ja vaivattomasti. Käsitteenä se tarkoittaa myös tieteenalaa, joka tutkii kaikenlaisen informaation erilaista luokittelua ja organisointia, ja sen ultimaattinen tarkoitus on helpottaa internetin käyttäjien hakeman tiedon löytämistä, tällöin informaatioarkkitehtuuri on rakennettu onnistuneesti ja hyvin. Digitaalista informaatioarkkitehtuuria kutsutaan usein myös informaatiosuunniteluksi, ja käytännössä sitä käytetään verkkosivustojen sekä -palveluiden, ja niiden sisällön järjestelyn yhteydessä. Mutta kyseisellä käsitteellä saatetaan viitata myös muuhun kuin digitaaliseen julkaisun rakentamiseen, kuten esimerkiksi vaikkapa kirjaston järjestelyyn, kirjojen, lehtien sekä musiikin osalta.

Informaatioarkkitehtuurien yleisimpiin suunnittelijoihin kuuluvat pääasiassa graafiset suunnittelijat, ohjelmoijat, verkkopalveluiden kehittäjät sekä suunnittelijat, tekniset arkkitehdit ja käyttöliittymäsuunnittelijat. Jokaisella alan ammattilaisella on suuri merkitys halutun lopputuloksen saamiseksi. Kun esimerkiksi ohjelmoijat sekä palveluiden kehittäjät ovat saaneet työnsä jonkin sivuston arkkitehtuurissa valmiiksi, annetaan tässä vaiheessa usein paino graafikolle (tai graafikoille) jotka tekevät sivuston ulkoasusta miellyttävän ja näin ollen parantavat sivun mukavuutta käyttäjille huomattavasti. Olennaisia tukipilareita informaation saatavuudessa ovat esimerkiksi sivustolla sijaitsevan tiedon yksityiskohtainen luokittelu eri kategorioihin / asiayhteyksiin, sekä yksinkertaiset navigaatio- sekä hakuohjelmat. Tässäkin tapauksessa myös graafisella ulkoasulla on merkittävä osa kokonaisuuden valmiiksi saattamisessa, ja ideaalissa lopputuloksessa sivusto kuulostaa sekä näyttää samasta puusta veistetyltä.

Hankaluuksiksi informaatioarkkitehtuurien toteuttamisessa luetaan muun muassa informaation määrällinen jatkuva ja loputon kasvu, useat kulttuurilliset sekä yksilölliset erot ihmisten näkökulmissa ja niiden moninaisuuksissa, ja ennen kaikkea pysyä ajan hermoilla sekä kärryillä jatkuvasti päivittyvissä standardeissa.

Informaatioarkkitehtien tyypillisiä dokumentteja ovat esimerkiksi graafiselle suunnittelijalle tehdyt mustavalkoiset piirrokset tehtävän sivuston elementtien tärkeysjärjestyksestä, sisällysluettelot tekstimuodossa, esitysohjelmilla toteutetut sivustojen prototyypit sekä sivu- ja sisältökartat. Muodollista koulutusta alalle ei juuri vielä tänä päivänä ole, joten useammat itsensä kyseisiksi työntekijöiksi lukevat omaavat erittäin laajan ja moninaisen koulutustaustan. Kyseiseksi työksi lasketaan suunnittelun ja tekemisen ohella myös neuvottelijana toimiminen eri asioiden suunnittelijoiden välillä.

Myös sisällönhallinta on keskeinen osa tyypillistä informaatiosuunnittelua. Tällä tarkoitetaan tiedon sekä tiedostojen luomista ja lopullista tuhoamista, tai erittäin pitkäaikaista arkistointia. Tuhottavaksi tiedoksi luetaan yleensä vanhenevat, vesileimatut, jäljitetyt sekä yksityishenkilöille tarkoitetut tiedostot. Suurin osa kaikesta datasta ja tiedosta kuitenkin arkistoidaan, vaikkei niiden myöhemmälle tarpeellisuudelle ole minkäänlaisia takeita.

Normaaleimpia ongelmia tiedostojärjestelmien informaatiossa ovat usein käyttäjien itsensä tekemät muutokset, sekaannukset, samojen asioiden toisto sekä yleistymään päin ollut heikko turvallisuus. Tämän takia järjestelmiä kehitetään jatkuvasti eteenpäin, jotta lopulta päästäisiin siihen ideaaliin lopputulokseen, että informaatio on loogisesti järjestelty niin, että sisällöstä hyötyviä ei missään vaiheessa johdeta harhaan väärillä tai vanhoilla tiedoilla tai dokumenteilla. Sen takia sivustoihin halutut muutokset käytetään yleisesti niiden tekijöiden läpi, ja dokumentit sekä muut tiedostot ovat tarkoin suojattu, jotta kolmannet osapuolet pysty sekoittamaan asioita keskenään ja aiheuttamaan näin turhaa vaivaa.

Eli informaatiosuunnittelun aloituksesta haluttuun lopputulokseen on hyvin pitkä matka. Ohessa mainitsemani ongelmat ja epäkohdat normeissa ovat vain mainintoja sekä esimerkkejä, eli oikeasti tuotantoprosessi sisältää vieläkin enemmän mahdollisia vastoinkäymisiä. Tämän takia järjestelmällistä toimintaa pyritään kehittämään juuri siihen suuntaan, että internet-suunnittelu olisi myös tekijöilleen helposti omaksuttavissa ja tehtävissä. Usein on myös päädytty käyttämään ratkaisuna erilaisia järjestelmiä, jotka hoitavat itsessään kaikki epäkohdat ja tekevät halutut muutokset käyttäjäystävällisemmäksi käyttäjäpalautteen perusteella, jolloin itse informaatioarkkitehtuurista vastaavien ei tarvitse tehdä kaikkea työtä palveluiden sekä sivustojen ylläpitämiseksi. Loppujen lopuksihan kaikista tärkeintä on saada aikaan toimiva palvelu, joka on käyttäjäystävällinen, ja josta löytää vaivatta kaiken tarvitsemansa.